Voikukkia kitkemässä ja muuta ihmeellistä talvipuuhaa

Sunnuntai aamun pieni auringonvalon häivähdys herätti minut puutarhatalviuniltani. Lämpötila kohosi päivällä neljään viiteen asteeseen ja jotenkin tuli keväinen olo. Koska jatkuvat pienet sateet ovat pehmittänet pihamaata viime viikkoina ja vuodenaikaan nähden lämmin ilma on hellinyt kasvustoa, oli jo nähtävissä kasvien elpymistä talvilevosta. Saattaa olla kyllä että äkäisten pakkasten tulo tämän tilanteen päälle ilman lunta saattaa vielä koitua monen kasvin kohtaloksi. Nähtäväksi jää mikä keväällä on kasvien tilanne- millaiset ovat mahdolliset tuhot.

Nurmikon havaitsin jotenkin hennosti jo vihertävän ja muistinkin siitä, että jatkuva taisteluni voikukkia vastaan voisi jatkua näin tammikuussa. Voikukkarauta ja kitkentälapio siis esiin ja paraatinurmikolle voikukkametsälle! Olen ahkerasti keväisin kitkenyt yhdeltä nurmikkoalueeltamme voikukkia ja muutenkin hellinyt tätä nurmikkoaluetta hiekoituksella ja kalkituksella. Paraatinurmikon leikkaankin aina työnnettävällä kelaleikkurilla- se kun leikkaa nurmikon huomattavasti matalammalle kuin tavallinen bensaleikkuri. Voikukkien mekaaninen poistaminen on saanut ihmeitä aikaan nurmikolla ja kevät tai muutoin kostea jakso antaa hyvän mahdollisuuden voikukan poistolle savimaasta. Kosteasta savesta voikukkaraudan avulla juuri irtoaa helposti kokonaisuudessaan. Voikukka paljastaa itsensä näillä keleillä rehevistä lehdistään johtuen muusta harmaanruskean värisestä maasta ja siten ne on kätevä paikallistaa eri kukkapenkeistä ja nurmikolta helposti. Saaliiksi sain viitisenkymmentä voikukanjuurta ja koin suurta riemua! Huvinsa kullakin…

kitkemässä       voikukka

Lisäksi käytimme sunnnuntain leikkaamalla ruusuja ja parturoimalla elävän pajumajan muotoonsa. Pajumajan parturointi onnistui nyt hienosti koska lehdettömänä pajumaja helpommin leikattavissa. Levitin paraatinurmikolle myös tulipesien puutuhkaa kalkin korvikkeena.

pajumaja

Suurta huolta kannan köynnöshortensia sielunelämästä. Kasvi parka on alkanut työntää suuria lehtinuppuja keskellä synkkää tammikuuta. Köynnöshortensia on juuri viime kesänä alkanut pitkän juromiskauden jälkeen ottaa suuren kasvupyrähdyksen ja olisi valmis uuteen kasvuun vaikka heti. Ajattelin nyt sen ja nuppujen suojaksi tuoda pakkaspeitettä- pelkona on koko hienon kasvin nuppujen paleltuminen ja suuret vahingot kun kuitenkin sitä pakkasta on lupailtu.

köynnöshortensia

Iltapäivän hämärtyessä hienon puutarhapäiväm kruunasi ansarikahvit yhdessä naapurien kanssa. Siinä sitä istuttiin kynttilänvalossa, nautittiin kahvit ja konvehdit ja suunniteltiin yhdessä tulevan kevään puutarha-askareita – omia ja yhteisiä. Näistä tulevista askareista tuomme listan ja toteutusaikataulun nähtäväksenne tuota pikaa, niin näette mitä Puutarha49:ssä tapahtuu kevään ja alkukesän aikana.

Puutarhatalviuneni on julistettu nyt virallisesti päättyneeksi. Nyt keskitytään tulevan suunnitteluun ja sitä työtä eivät haittaa edes pakkaset ja lumi. Muutaman kuukauden päästä kuitenkin on taas kevät!

 

 

 

 

 

 

Kerro muillekin:

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

error

Tykkäsitkö blogista? Seuraa ja kerro muillekin :)