Tänä vuonna kasvimaalla

Vai pitäisikö oikeastaan sanoa että tänä vuonna kasvimaa? Nimittäin meidän kesäpaikan kasvimaa on ollut poissa viljelykäytöstä jo viimeiset kaksi vuotta. Nyt se on toki vielä lumen allakin, kuten kuvasta näkee.

Mutta miksi viljelytauko? Lyhyesti (tai koko juttu tästä) syynä on ollut se, että meiltä loppui keinot ja jaksaminen taistella loputonta rikkaruohomerta vastaan. Kasvimaan alue on vanhaa peltoa, ja voi pojat ja tytöt millainen rikkaruohopankki maasta löytyikään. On kuulkaas ihan kaikkea mahdollista. Pari ekaa vuotta yritimme pärjätä mutta kun meikäläisen sormivamma esti eräänä kesänä kitkemisen niin se oli sitten viimeinen niitti. Oli tehtävä iso päätös.

Tavoitteeksi asetimme sen, että saisimme kasvimaan niin rikkaruohottomaksi kuin se luonnollisilla menetelmillä on mahdollista. Ja kärsivällisyyttä mutta vähän työtä vaativaksi keinoksi valikoitui siis kattaminen (levitä pressut, aika hoitaa – helppoa! – paitsi se odottaminen).

Toukokuussa 2017 levitimme kasvimaalle mansikkakangasta, pressuja, lautoja ja onpa siihen kuorrutteeksi tässä parin vuoden aikana päätynyt jokunen mattokin. Pääasiahan on se, ettei valo pääse katteen alle ja että kate on ehjä (pienestäkin repeämästä muuten pukkaa rikkistä – joten peitä ne reiät). Kaksi kesää on siis takana, ja 2-3 vuotta on suositus pitää kasvimaa katettuna. Tänä vuonna saan arvokkaan kasvimaan taas viljelykäyttöön – jippii.

Sen tiedostan, että rikkaruohomeren pelko on istutettu sieluuni lujaa, joten näillä keinoilla aloitamme:

  • pressut ym. pois vasta kun kasvimaan työstämisen voi aloittaa
  • emme kaiva, kuoki, pöyhi ja möyhennä maata lainkaan (en halua sekoittaa mahdollista rikkaruohopankkia taas esille), emme tänä vuonna emmekä ikinä
  • teemme kohopenkkejä, osaan nikkaroimme yhden laudan korkuiset reunat, osa saa olla ilman reunoja (esim. perunat tms.)
  • kateviljelemme
  • käytämme koko kasvukauden ja tulevatkin katteita: heinää/olkea, sanomalehteä, pahvia jne – mitä vain. Tarkoitus on todellakin peittää kasvimaalta kaikki muut paitsi ne vaot joihin kylvöt on tehty
  • tämän kaiken mahdollistamiseksi olenkin kevään lapsena toivonut itselleni synttärilahjaksi heinäpaalin ja paskakuorman (maatunutta hevosen lantaa). Kyllä – outo synttäritoive mutta ehkä joku muukin puutarhahullu ymmärtää 😀
  • ja vielä loppuun yksi vinkki ja outo tunnustus: olen talven ajan kerännyt kaikki isot pahvilaatikot tms. pahvit ja taitellut ne nippuun autotalliin odottamaan. Sanomalehtiä löytyy kerättynä nipputolkulla (kiitos myös naapuriin ja äidille 🙂 ) Että juu, hassuja juttuja puutarhahulluus saakaan aikaan.
Pahvilla ja sanomalehdillä on monta käyttöä puutarhassa. Ne toimivat erinomaisena suojana rikkakasvillisuutta vastaan ja hajoavat sitten aikanaan.

Näillä ajatuksilla mennään. Kuulette sitten aikanaan miten homma käynnistyy, ja tästä aiheesta tulemme varmasti tekemään juttuja ja videoita enemmänkin – kasvimaa keväästä syksyyn antaa paljon mukavaa puuhastelua ja nautintoa.

Lantakirja – vinkki mainioiden (paska)juttujen äärelle. Oikeasti oiva opus kotipuutarhurille luonnonmukaiseen puutarhanhoitoon. Suosittelen.


Lue esittely tästä.

Pikku hiljaa alkaa hahmottumaan kylvösuunnitelmatkin, tosin niin pedantti tarhuri en ole että piirtäisin tai mittaisin kovasti – lähinnä mietin että mitä haluan kasvattaa ja määrä/kasvuala selviää sitten kun pääsen hommaan käsiksi. Kiitos aurinkoisten kelien, lumet sulavat kyydillä ja maata näkyy pikku hiljaa. Ja hei, kurkiauroja näkyy joka päivä samoin kuin joutsenia. Ihana kevät!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.