• Kaikki aiheet

    Lahoava polku

    Laho ja polku! Meidän pöllipolku on tiensä päässä – kirjaimellisesti. Puiset puukiekot eli pöllit ovat niin lahoja että ne on yksinkertaisesti pakko poistaa. Laho ja limainen puupölli on hengenvaarallisen liukas jalan alla sateisina ja/tai jäisinä. Pöllipolku on ollut hauska oivallus ja kiva puutarhan ilmeen luoja, mutta täytyy sanoa että käytännöllisyys vanhemmiten ei tosiaan ole sitä mitä polulta eniten odottaa: turvallista kulkua. Nyt kun pöllit ovat aidosti ja oikeasti lahot, ne sai lapioida kirjaimellisesti kukkapenkkiin maatumaan loppuun ja ehjinä pysyneet kiekot keräsin kasaan ja ne pitää heitellä lehtikompostoriin -kyllä nekin piakkoin hajoavat, niin lahoja nuo kaikki olivat. Kaikissa isoja halkeamia ja erilaisia lahottajasieniä. Tältä polku näytti vuonna 2013. Nämä pöllit on…

  • Kaikki aiheet,  Puutarharakentaminen

    Puutarhapolku ilmeen ja rakenteen tuojana

    Viime kesänä teimme mittavan perusparannustyön puutarhassamme. Puutarhamme polut olivat pääosin jo lahoamaan päässeitä pitkospuita ja kulku keväisin vetisellä pihamaalla oli hankalaa. Päätimme uusia polut ja tehdä sen perusteellisesti. Tärkeänä syynä mittavaan työhön oli myös se, että polkujen avulla halusimme salaojittaa savista pihamaata. Lue viime kesän polkuprojektista tästä ja tästä. Puutarhapolku tuo pihaan ja puutarhaan tärkeää ilmettä ja rakennetta. Se rytmittää ja jakaa pihan eri alueita sekä ohjaa katsetta ja kulkua. Näin keväällä ennenkuin kasvillisuus ryöpsähtää esiin, saa parhaan käsityksen puutarhamme rakenteista ja poluista. Meillä on onni kun voimme kuvata talomme portailta hieman yläviistosta – näkymän saa vangittua mukavasti kuviinkin. Polkuja kannattaa miettiä. Minne ne ohjaavat, mitä jää katseelta piiloon (suositeltavaa,…

  • Kaikki aiheet,  Puutarharakentaminen

    Polut puutarhaan

    Lähtötilanne koneiden poislähdön jälkeen oli hieman ankea ja maisema suorastaan huusi polunpohjien täyttöä. Pois vietiin savea kahdeksan kuutiota ja hiki nousi pintaan pelkästä ajatuksesta kun tajusimme että käsipelillä (lapio ja kottikärry) pitää kaivanteet täyttää. Mutta onneksi soraa oli runsaasti pihalle kipattuna. Alussa soran määrä tuntui ylitsepääsemättömältä mutta tämä työ jos mikä kiittää tekijäänsä. Ainakin näkee kättensä jäljen. No sitkeästi täyttö kuitenkin eteni- aivot narikkaan hommaa. Ja kaiken huipuksi olin itse kipeänä ja täytön sai tehdä Henni melkein itse kokonaan. Taisi olla taktinen sairastuminen. Mutta kun vaan tekee ja tekee niin kyllä kasa pienenee ja polut täyttyvät. Polkujen pohjalle laitettiin suodatinkangas estämään soran katoaminen saven syvyyksiin ajan kuluesssa. Polun reunoille laitoimme…

error

Tykkäsitkö blogista? Seuraa ja kerro muillekin :)