Syksyn kauneutta puutarhassa

Syksyistä on edelleen vaikka jo melkein marraskuun puolivälissä ollaan. Lämpötilat tuntuvat kovin mukavilta ja ulkona on ihana puuhastella. Ainoa haitta on pimeys, valoisaa aikaa on varsin vähän ja lähinnä viikonloppuna. Arkena hämärä on jo ehtinyt tulla kotiin päästyä.

Kiertelin tänään puutarhassa ja viimeistelin paikkoja talvikuntoon. Viimeiset tavarat, työkalut, ruukut yms. pääsivät varastoihin kevättä odottamaan.

Olen pitänyt tästä syksystä kovasti. Tällaiset lempeät ja suht kuivat syksyt auttavat jaksamaan pimeän vuodenajan läpi helpommin. Toki kunnon lumessa on omat hyvät puolensa. Sitä kautta kasvit saavat hyvän suojapeitteen kylmää vastaan, lapset nauttivat lumesta ja siitä saadaan kovasti valoa pimeään vuodenaikaan.

Nyt alkaa olla se hetki, ettei puutarhassa ole enää oikein mitään hoidettavaa tai tehtävää asiaa taikka hommaa ennen talvea tuloa. Olemme valmiit.

Puutarha näyttää lehdettömänä varsin paljaalta ja ehkä karultakin, mutta nyt kannattaa kiertää kameran kanssa taltioimassa syksyn sävyjä. Nyt myös puutarhan rakenteet tulevat hyvin esille, ja kuvia voikin hyödyntää vaikka talvella puutarhasuunnitelmissa (lue vinkit tästä).

 


Syysasteri on kukkinut tähän saakka, mutta nyt oli aika leikata nuupahtaneet varret alas – taisikin olla viimeinen perenna joka tuli leikatuksi. Osan olen jättänyt suosiolla talven törröttäjäksi ja ihan vain siksi ettei puutarhaa pidä mielestäni puunata liian siistiksi. On tarkoitettukin että kasvien varret, syksyn lehdet jne maatuvat ja muuttuvat niin tarpeelliseksi humukseksi.

Kuten näistä kuvista näkyy, olemme vuosien saatossa tietoisesti lisänneet puutarhaan ja pihapiiriin runsaasti erilaisia ikivihreitä havuja. Tämä komeus on marjakuusi, ja tässä on kolme marjakuusen tainta istutettu ihan vieri viereen. Noin kymmenen vuotta meni siihen, että niistä tuli näin hienoja. Olemme muotoonleikanneet niitä välillä, nyt on vapaamman kasvun aika – fiilispohjaisesti tässä mennään. Marjakuusi on siitä kiva, että se uudistuu myös vanhoista oksista ja siitä saa tiheän suojan.

Meillä on pieniä marjakuusen taimia kasvamassa myös muualla puutarhassa, mm. hevosenkengän muotoon (majaksi, tai kahvitteluryhmän rajaajaksi tulossa) sekä muutaman metrin rivissä, josta saadaa kiva rajaava ikivihreä seinäke terassin luokse.

Tänä vuonna istutumme runsaasti sipulikukkia niin tänne kaupunkipuutarhaankin kuin maalle. Vielä on muuten aikaa istuttamiseen,  se onnistuu niin kauan kuin maa on sulana.

Tässä alla olevassa kuvassa näkyy puutarhassamme oleva vähän tarpeeton kaistale. Se rajoittuu pihaan ajotiemme ja naapurin väliin ja leveyttä ei ole paljon. Pitkään olemme miettineet mitä sille tehdä, ruohoa ei tämmöiseltä hukkapläntiltä jaksaisi ajella ja kukkapenkit eivät tuossa ole eri syistä johtuen oikein onnistuneet. Keksin että tähän perustamme perennapellon. Perennapellon ideana on se, että siihen valitut monivuotiset kasvit saavat kylväytyä alueelle itsekseen ja kasvaa vapaasti siinä missä haluavat. Niinpä tälle alueelle on nyt heitelty siementävien perennojen varsia reilusti ja toivomme että ne lähtevät siemenistä kasvuun keväällä. Mm. todella korkeaa malvaa, erilaisia “mummon perinneperennoja” jotka ovat melko korkeita, iiriksen siemenvarsia jne. Saas nähdä mitä tästä tulee.

Vaikka säät tästä viilenevätkin ja talvi tulee ennemmin taikka myöhemmin, pysy mukana. Juttua tulossa mm.  komposteista, esittelen meillä käytössä olevat (niitä on monta ja erilaisia kaikki), tuija-aidoista, kasvien talvehdittamisesta..

Otan ilolla vastaan ideoita ja juttutoiveita joko kommenteissa tai sähköpostitse (info(at)puutarha49.fi).

Mukavaa sunnuntaita ja isänpäivää kaikille!

4 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.