Kivenpyörittäjän kylä: maisemointia pikkukivillä

Talon kuumin länsisivusta on odottanut viimeistelyään. Talon ja naapuritontin väliin jää kapea tontinkaistale, joka on varsin kovassa käytössä. Sivuovesta pääsee pienelle terassille (saunan vilvoitteluterassi), ja tätä kautta kuljemme myös roskakatokselle. Viime syksynä asensimme liejuiseen saveen kulkureitit kestopuulaatoista “laituripolku” meiningillä. Reuna-alueet puulaattojen ympärillä jäivät orpoina odottamaan maisemointia:

Lähtötilanne. Kestopuinen polku on alustettu katekankaalla rikkaruohojen estämiseksi. Maisemointia odottaessa.

Viikonloppuna saapui tilaamamme asennushiekat (pergolaa varten) ja pikkukivet, suursäkki molempia. Lapiolle, hartialle ja selälle varsin mukavaa jumppaa.

  

Tässäkin, kuten aina lopputulos palkitsee. 1000 kg säkistä meni suunnilleen puolet, kottikarryllinen jos toinenkin. Mutta nyt kehtaa tätäkin sivustaa kulkea. Eikä tarvitse vaivautua ruohonleikkurilla tänne talon sivustalle. Nurmikkoa alkaakin olla nyt järkevä määrä – aluksihan tämä piha oli pelkkää “vihreää asfalttia”.

Länsisivusta valmis, onnistunut maisemointi.

Loput kivet joita jäikin mukavasti päätyivätkin keittiöpuutarhan ympyrään. Alunperin olimme kaavailleet tähän kuorikatetta, mutta nyt tästä tuli vielä mukavampi. Kuorikatetta täytyy vielä hommata, jotta saan keittiöpuutarhan muun ympäristön katettua sillä. Kivet riittivät nimittäin juuri tuohon keittöpuutarhan keskialueelle. Kuvassa näkyy myös köynnösobeliskin tiilinen kehys, jonka muurasimme valmiiksi. Ah, tämä keittöpuutarha vain paranee paranemistaan. Onni on pieniä asioita!

Ensi viikonloppuna viimeistään on keittiöpuutarhan kylvöjen aika.

        

Kerro muillekin:

One Comment

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

error

Tykkäsitkö blogista? Seuraa ja kerro muillekin :)