Keittiöpuutarhan laatikot- viimeistelemisen riemua!

Mahtavaa kevättä pitää! Keittiöpuutarhan laatikoiden rakentamisen jälkeen tuli aika asettaaa ne omille paikoileen. Talon vierustat ovat kaltevia talosta pois päin joten päädyin asentamaan laatikot “itseensä nähden” suurin piirtein vaateriin. Toisiinsa nähden laatikot saivatkin jäädä hieman eri tasoille. Näin laatikoiden asettelu näyttää silmään hyvältä. Pientä hämäystä siis…

Kahden laatikon pohjaan asennettiin pieneläinverkko ja se kiinnitettiin nitojalla. Lisäksi sisäreunoihin ammuttiin nitojalla kiinni pakkaseristettä pitämään multaa pitempään lämpimänä ja estämään mullan suora kosketus raakalautaan ja laudan lahoaminen ennen aikojaan.

Keskelle tulevan obeliskin jalustaankin päädyin käyttämään tiiliä. Raot täytetään betonilla ja betoninen rengas mullalla. Vanhat laatat estävät betonia karkaamasta rakosista kuivumisen aikana.Simppeli mutta tyylikäs kokonaisuus.

 

Ja sitten tiilikaarien tekoon! Kyllä kannatti tiiliä purkutalon kasoista tonkia! Niiden asetteleminen puolikaareen ilman laastia oli nopeaa ja mukavaa puuhaa. Koska tiilet on käsin lyötyjä, ovat ne kaikki uniikkeja ja siten myös eri kokoisia kaikkiin suuntiin. Vaikka ensimmäisen rivin asettikin vaateriin koko kaari asettuikin sitten oman tahtonsa mukaan. Juuri siitä syystä kaarista tuli silmiähivelevät ja eläväiset. Ja kättensä työn jäljen näki heti. Tuli sellainen kun olin etukäteen miettinytkin.

Henni innostui heti käsittelemään laatikoiden ulkopinnat rustiikkityyliin sopivalla venetervalla. Laatikot saivat ryhtiä ja ympäristö mahtavan ihanan tervan tuoksun. Keittiölaatikkoryhmän käytäville tulee kuorikate.

Laatikoiden pohjalle laitettiin sanomalehtiä, pahveja ja vanhoja mattoja estämään rikkaruohon kasvua. Päälle kipattiin palanutta hevosenlantaa antamaan kasvuvoimaa. Päällimmäiseksi tulee sitten pian ruokamultakerros. Ja sitten taimet laatikkoon!

Ajotien varressa ollut tuijaistutusryhmä alkoi näyttää hieman yksinäiseltä keittiölaatikkopuutarhan vieressä. Päädyinkin askartelemaan tiilistä penkkiin kaaren- ihan vaan latomalla. Muutama tunti meni aikaa, koska joka tiilestä piti lohkoa kulma pois, jotta neliskanttinen muoto alkoi taipua pyöreäksi. Olo oli kuin kivimiehellä mutta tulokseen olen tosi tyytyväinen. Ja tiilien lohkomistakin tein ensimmäistä kertaa. Kaikkea osaa kun vaan ryhtyy toimeen. Voiton riemua!

Seuraavassa artikkelissani paljastan mitä tein 620 vanhalle käsinlyödylle tiilelle. Kunnianhiomoinen yritys mutta lopputulos… Nam,nam,nam.

 

Kerro muillekin:

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

error

Tykkäsitkö blogista? Seuraa ja kerro muillekin :)