Kaikki kukkii yhtä aikaa?

Tänä vuonna kevät ja alkukesä ovat olleet todella erikoiset. Kevät myöhästyi erittäin kylmien säiden vuoksi ja kasvu pääsi vauhtiin pari viikkoa normaalia myöhemmin.

Toukokuun loppupuolella alkoi sitten harvinaisen helteinen ajanjakso, jota täällä meilläpäin kesti kolmisen viikkoa. Tällä hetkellä sää on kait keskimäärin normaalia ja onneksi myös rankkojakin sateita on saatu – niin kuivaksi nuo helleviikot koko puutarhan vetivät. Nämä poikkeukselliset sääolosuhteet ovat saaneet aikaan jännän ilmiön puutarhassa: lähes kaikki kukkii yhtä aikaa.

Tuntuu että kasvit eivät nyt ollenkaan ymmärrä mihin aikaa kesästä niiden niin sanotusti kuuluisi kukkia ja kukoistaa.

 Kasvu räjähti puutarhassamme helleviikkojen aikana ja ensimmäistä kertaa näin sipulikukkien kukkivan yhtä aikaa korkeiden ja rehevien perennanvarsien keskeltä. Nyt sitten puutarhassa kukkii kurjenpolvet, kurjenmiekat, upeat pionit, tulikellukka, sormustinkukat, loistosalviat…  Juhannusruusukin aloitti kukintansa 3.6.2013 – eli monta viikkoa ennen juhannusta. Onhan tämä kukkien ilotulitus upeaa katseltavaa mutta huolestuttaa se, miten käy loppukesän kanssa.

Aloittavatko nämä kukat kenties vielä uuden kukinnan vai nautimmeko loppukesän pääasiassa vain vehreästä vihreydestä?

 Jos räjähtävästä kasvun voima on ollut näkyvissä koristepuutarhassa, samaa voi todeta myös hyötytarhan osalta. Herukat ovat jo raakileina tässä vaiheessa (!), puutarhamansikat alkaneet punertua, metsämansikat ovat kypsiä syötäväksi ja omenapuut kukkineet jo pari vkoa sitten. Tuntuu ettei tässä ehdi edes havainnoimaan ja kuvaamaan kaikkea – niin nopeaa on kehitys.

 Routa oli tänä vuonna kuulemma ennätyksellinen. Meidän puutarhassa koettiinkin todella ikäviä talvivaurioita, joista olemme aiempina vuosina säästyneet. Talomme ikäinen n. 60- vuotias puumainen  syyshortensia kuoli pystyyn täysin selittämättömästi. Se on ollut yksi pihamme kruunuista jonka upea ja runsas kukinta loppukesästä ei ole jättänyt ketään kylmäksi.  Puuhun ei tullut yhtään lehteä eikä mitään elonmerkkejä. Sahasimme sen ja todellakin – kuollut se oli. Tilalle istutimme puutarhamessuilta hankkimamme lumipalloheiden.

Toinen talvivauriotapaus on myös noin 60- vuotias Antonovka- talviomenapuu. Se yksi valtava haara on hengetön, siihen ilmestyi pienet lehden alut jotka sitten kuivuivat pois. Puu muodostuu kahdesta isosta haarasta ja onneksi toinen iso haara voi hyvin. Kuolleita oksia olemme nyt joutuneet sahaamaan pois, osa puolikuolleista jätettiin vielä odottamaan mikä on niiden tilanne ensi vuonna. Karsitaan sitten pois jos nekin ovat kuolleita. Tämä puu on tuottanut meille aina valtavan sadon ja Antonovka on erinomainen talousomena. Juuri tämän puun hedelmistä olemme puristaneet erinomaista omenamehua kymmeniä ja kymmeniä litroja vuosittain. Kaikki peukut ylös että puu selviää. Tällaista omenapuuvanhusta ei voi korvata millään – niin upea sen muhkurainen runko on ja laaja latvus tuo puutarhaan kaivattua varjoa.

Erikoinen on ollut tämä puutarhavuosi tähän asti. Millaisia kokemuksia sinulla on?

Kerro muillekin:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

error

Tykkäsitkö blogista? Seuraa ja kerro muillekin :)