Omat viinirypäleet

Lisännyt Kommentoi
Omat viinirypäleet

Viinirypäleet omasta puutarhasta. Kyllä, se on mahdollista ja tänä vuonna ensimmäistä kertaa sato oli runsas. Jätimme terttujen keräämisen tarkoituksella mahdollisimman myöhäiseksi. Yöpakkaset sokeroivat viinirypäleet ja niiden maku paranee. Tämä muutaman vuoden vanha viiniköynnös on Zilga – lajike joka kestää jopa -3o asteen pakkaset. Ensimmäiset pari vuotta se jurotti mutta sen jälkeen kasvuvauhti on ollut kova. Meillä tämä kasvaa talon päädyssä ja on varsin hauskan näköistä kun valmiita viinirypäleterttuja voi poimia ulko-oven vierestä. Siinä ne tervehtivät tulijoita.

Viinirypäleet ovat kooltaan melko pieniä mutta herkullisia, sopiva kirpeys niistä löytyy. Keskellä on pieni kivi, jonka voi helposti purra. Mietimme jonkin aikaa mitä näistä viinirypäleistä voisi tehdä. Muutakin kun rusinoita. Ja ämpärillinen on sen verran suuri määrä että se ei mene tuoreena.

Googlettelemalla löysin viinirypälesiirapin ja mehun ohjeita, joista päädyin kokeilemaan tällaista. Sokeriksi valitsin fariinisokerin, jonka ajattelin soveltuvan mainiosti tummaan rypäleeseen. Viinirypälemehu/siirappi on paksua, täyttä rypälettä. Käy laimentamalla janojuomaksi, sellaisenaan jälkiruokiin vaikka kastikkeena.  Monikäyttöistä siis. Ja mikä mukavinta, rypälesiirappi keitetään sellaisenaan joten kiviä ei tarvitse poistaa.

VIINIRYPÄSESIIRAPPI

  • 3000g rypäleitä
  • 3dl vettä
  • 500g sokeria (käytin fariinisokeria)

= 2 litraa mehua

Huuhtele tertut. Lisää kattilaan ja lisää vesi. Kiehauta ensin rypäleitä veden kera n.5min tai kunnes näyttää siltä että rypäleet ovat pehmenneet. Siivilöi mehu kattilaan,  lisää sokeri ja keittele 10-15min. Pullota puhtaisiin, valmiiksi lämmitettyihin lasipulloihin. Siirappi on täyteläistä ja laimennus maun ja käyttötarkoituksen mukaan. Siirappi nimenä voi hämätä, koostumukseltaan tämä on mehu eikä niin paksu kuin siirappi. Muista desinfioida pullot uunissa.

Lopputuloksena upean tummaa mehusiirappia!

Täältä vinkkejä viinirypäleiden istuttamiseen. Me emme ole koskaan suojanneet viiniköynnöstä talveksi emmekä juurikaan sitä leikkaa. Saa kasvaa sellaisenaan, korkeintaan ohjaamme kasvua ja muotoilemme niin että kasvaa järkevästi tilaan nähden. Rypälemäärän maksimointi ei ole se pääpointti meillä. Jännä nähdä miten tulevat vuodet menevät sadon suhteen, tämä oli tosiaan ensimmäinen kunnon rypälevuosi.

Zilga viinirypäle

Menestymisvyöhyke: IV

Tämä Latviassa jalostettu lajike on erittäin talvenkestävä. Sen oksat puutuvat aikaisin ja se kestää 30, jopa 40 astetta pakkasta. Rypäleet kypsyvät syyskuun puoliväliin mennessä. Zilga on satoisa. Marjat ovat keskikokoiset, siniset, melko paljon siemeniä suhteessa marjan kokoon. Marja on miedon makuinen, vähän mustikan tyyppinen. Zilgalla on kaunis lehvästö, jonka syysväri on punainen. Versot talveentuvat hyvin, mutta keväällä Zilga on arka yöhalloille. Maan happamuussuositus pH 5,5-6,5, joten rhodomulta tai hapan metsämaa sopivat tälle lajikkeelle paremmin kuin tavallinen kalkittu pihamulta.

Kesäpaikalle istutin alkusyksyn alennusmyynnistä hankkimani viiniköynnöksen Novgorodan. Mielenkiinnolla seuraan sen kasvua ja satoa verrattuna Zilgaan. Noh, muutama vuosi saa odottaa sitä. Toivotaan että menestyy kasvupaikallaan ja selviytyy ensimmäisen parin talven yli jotka ovat aina kriittisiä.

Jubilei Novgoroda viinirypäle

Menestymisvyöhyke: II(IV)

Tämän venäläisen lajikkeen talvenkestävyys on hyvä, kestää pakkasta 30 asteeseen saakka. Rypäleet kypsyvät syyskuun alussa. Marjat ovat pienet, kellertävän vihreät ja maukkaat. Tämä lajike soveltuu hyvin viinin valmistamiseen. Versot talveentuvat aikaisin. Suositellaan kevyttä suojausta talveksi.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on kotimaisista viinirypäleistä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.