Pergolamme läheisyydessä on mahtavan kokoinen TUOMI, joka kohoaa pergolan ja läheisten kattojen yläpuolelle korkeuksiin. Muutama päivä sitten alkoi mahtava kukinta; valkoisten kukkien ja tuoksujen todellista ilotulitusta. Aina yhtä vangitsevan kaunista ja herkkää.

Viime viikon sateet ovat tehneet hyvää, piha on vihertynyt silmissä ja kaikki kasvillisuus on yhtäkkiä rehahtanut – valitettavasti myös rikkaruohot joten illat ovat kuluneet kitkentäpuuhissa. Hiljalleen pihan ruskeus ja harmaus vaihtuu kaikkiin kevään väreihin, ja se englantilaisen puutarhan rehevyys alkaa nousta esille.

Tässä paraatikukkapenkkimme näin toukokuun lopulla – paranee vain kesän kuluessa:

   

Huolimatta myyrien erittäin innokkaasta ja harmittavasta työstä, joitakin tulppaanejakin on pihaan sentään jäänyt ilahduttamaan kukinnallaan. Niin, näitähän piti olla satoja, mutta nyt on tyytyminen koko pihassa muutamaan kymmeneen tulppaaniin. Ensi syksynä aion kokeilla tulppaaneiden istuttamista vielä kerran, tällä kertaa istutan sekaan narsisseja sekä Alliumeja (laukkoja), joiden hajujen pitäisi kuulema estää myyrien kiinnostus sipulien syömiseen. Nähtäväksi jää.

 

Seuraavana pihassa kukinnan aloittaa vanhat kunnon pensasargervot. Nämä morsiusangervot olivat pihassa jo muuttaessamme tänne kymmen vuotta sitten, mutta niiden paikat ovat vaihtuneet, pensaat on leikkaamalla nuorennettu ja loppukesällä leikkaan nämä aina kauniiksi pallonmuotoisiksi pensaiksi.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.