Purjo on vaativa kasvatettava

Purjo on vaativa kasvatettava, ja sen olen saanut omakohtaisesti kokea useana vuonna. Silti yritän.

Purjo on herkullinen sipuli, ja niin monikäyttöinen että yksinkertaisesti haluan onnistua sen kasvattamisessa. Maaperä ja kasvuolosuhteet vaikuttavat merkittävästi, joko purjo viihtyy tai sitten ei.

Sain joskus lukijalta vinkin esikasvattaa purjot lähes lyijykynän paksuisiksi ennen kasvimaalle istuttamista. Tämä tavoite oli tänäkin vuonna mutta kevät on ollut surullisen kylmä eivätkä taimet ole yksinkertaisesti kasvaneet kuin äärettömän hitaasti.

Surullisen viileästä keväästä ja alkukesästä kertoo myös kasvihuone, kurkut ovat vasta noin parikymmen senttisiä. Vertailukohtana viime vuosi – ensisatoa päästiin syömään näihin aikoihin.  Harmi ettei tullut tähän hätään napattua kuvaa kasvihuoneesta.

Mutta niihin purjoihin. Omat kasvattamani taimet olivat sellaisia max. sukkapuikon paksuisia, mutta ottaen huomioon että on jo heinäkuu, on todellakin korkea aika saattaa ne maahan. Ja toivoa että kasvukausi riittäisi edes johonkin tulokseen.

Pahoitteluni hetken hiljaisuudesta täällä bloginkin puolella. Tämä kevät on ollut erikoinen paitsi säiltään myös muutoin minulle, kuusi viikkoa meni kipsi jalassa ja sen jälkeinen kuntoutusaika on ollut rankkaa. Puutarhapuuhissa, kuten kaikessa muussakin on vain yksinkertaisesti ollut pakko ottaa iisimmin ja tehdä ehkä vain ne kaikkein välttämättömimmät ja toisaalta sellaiset kaikkein intohimoisimmat hommat. Kesäpaikan remontti seisahtui kipsiajaksi lähes kokonaan ja sitäkin remonttiruuhkaa on purettu alkukesä.

Kesälomani alkoi hiljattain ja nyt on aikaa vähän chillailla ja nauttia – onneksi on muutama aurinkoinenkin ja lämmin päivä jo saatu. Tarkoituksenani on rakentaa lavapuutarha kesäpaikan ns. sisäpihalle. Tällä hetkellä joudun tyytymään vain muutamaan lavaan ja kesäkurpitsakumpuun, sillä tulevan lavatarhan tiellä seisoo vielä jokusen viikon lautakasa. Mutta syksyn tullen pääsen nikkaroimaan loput laatikot ja viimeistelemään lavatarhan – ensi keväänä onkin sitten kiva aloittaa sen parissa.

Sijoitin purjontaimet yhteen laatikkoon. Pohjalle laitoin reilun kerroksen sanomalehtiä ja remontista ylijääneitä huokolevyn paloja. Alla on nimittäin nurmikko jota en laatikkoon halua. Pussimultaa ja turvetta sekaisin ja hieman luonnonlannoitetta sekaan; tällä kertaa verijauhoa.  Purjo pitää lannoitteista ja tarvitsee niitä ehdottomasti kasvaakseen vahvoiksi.

Natria verijauho on hyvä ja luonnonmukainen lannoite, joka sisältää runsaasti nopeasti vaikuttavaa, orgaanista typpeä. Se edistää erityisesti lehtien kasvua ja sopii siksi mainiosti voimakkaan kasvun vaiheessa oleville nuorille kasveille ja paljon typpeä vaativille vihanneksille kuten purjolle. Käytetään istutuksen yhteydessä ja tarpeen mukaan. Luonnonlannoite parantaa myös aina kasvualustan mikrobitoimintaa. Suosin ja käytän siksi vain luonnonlannoitteita. Ja turhaan en korosta purjon lannoittamisen tärkeyttä – ilman vahvaa maata ei purjoista tule mitään…

Nyt on hennot purjot laatikossa lannoitteiden ja hyvän kasvualustan kanssa. Vettä, toivottavasti aurinkoa ja lisää kasvuvoimaa eli verijauhoa tarvittaessa. En uskalla odottaa mitään erityistä kuin näin epätavallisen myöhään meni, mutta toivossa voi aina elää silti. Ajattelin vielä kattaa mullan pinnan heinällä mutta varmistan nyt lähimmät päivät vielä että kasvu starttaa varmasti hyvin.

Aurinkoisia kesäpäiviä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.